Vastuullisuutta vai kiertotaloutta – ja miksi?
Todennäköisesti yksikään yritys ei koskaan ole halunnut olla vastuuton, mutta vastuullisuuden viime vuosien rakettimainen nousu kohti yritysjohdon ja hallitusten top 3-listaa on viimeistään varmistanut sen, että jotain pitää jokaisen yrityksen nyt tehdä. Toinen asia onkin sitten se, minkälaisella kunnianhimon tasolla toimeen ryhdytään. Ja tässä piilee koko vastuullisuuden niin sanottu kaksiteräinen miekka.
Kerron lisää.
Kohta kaksi vuosikymmentä alalla olleena voin todeta, että sanonta ”vastuullisuus luo kilpailuetua” on edelleen voimissaan. Nyt viimeistään on aika kysyä, että mistä se kilpailuetu oikein syntyy? Vastuullisuus on järkälemäinen sateenvarjotermi kuvaamaan yrityksen toiminnan vaikutuksia sosiaalisella mittapuulla sekä luonnon näkökulmasta. Usein tähän sanapariin liitetään myös taloudellinen vastuu; itse en edusta tätä koulukuntaa. On sanomattakin selvää, että yrityksen talouden on oltava kunnossa, se on osa bisneksen perusprosesseja; siihen ei tarvita vastuullisuusajattelua eikä -asiantuntijuutta. Sen sijaan kilpailuedun etsimiseen tarvitaan.
On paljon asioita, joista yrityksen tulee huolehtia, kuten vaikkapa eettisten periaatteiden täyttyminen toimitusketjussa, jotta ollaan rakentamassa ”hyvisten” maailmaa, eli sitä että esimerkiksi säädylliset työolosuhteet ja elämiseen riittävä palkka ovat itsestään selvyyksiä. Mutta tällä ei rakenneta kilpailuetua. Kilpailuetu rakennetaan yrityksen tarjoomasta, eli tuote/palvelukokonaisuudesta.
Katse kohti tuote- & palvelutarjoamaa
Kaikkein olennaisinta vastuullisuutta on siis se, millä keinoilla yritys tekee liikevaihtonsa. Ja tästä päästään suoraan T&K-työn ytimeen eli tuote- ja palvelukehitykseen. Mikä on teidän yrityksenne suunnitteluprosessi ja miten se ottaa huomioon esimerkiksi EU:n Kestävän tuotepolitiikan vaatimukset tai EU-taksonomian, jossa rahan hinta sidotaan kestävyyskriteereihin? Tai sen, että kansallisen vision mukaisesti Suomen talouden perustana tulee olemaan hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta v. 2035 mennessä? Osittain jo voimassa olevat ja tulevat politiikkaohjelmat eivät ole enää pelkästään ”pehmeitä” ohjauskeinoja, vaan EU:ssa yritysten halutaan siirtyvän kiertotalouden mukaiseen toimintamalliin mahdollisimman reippaasti.
Kun vastuullisuutta lähdetään rakentamaan tällä sapluunalla, ollaankin jo johdon strategisissa linjauksissa. Ja samalla huomataan, että kiertotalouden toimintamallien kehittäminen sekä kiertotalouden mukainen suunnittelu muodostavat vastuullisuustyön ytimen, jonka päätökset kuuluvat johdolle.
Ja se kaksiteräinen miekka: se tarkoittaa sitä, että jos vastuullisuus nähdään yrityksessä ei-strategisena, ainoastaan vastuullisuuspäällikön työpöydälle kuuluvana erillisenä ohjelmana, kilpailuedun perään on turha huudella. Sillä saa tarpeelliset perusasiat kuntoon, jotka nekin toki tärkeitä mutta eivät yrityksen kestävän kasvun ja kannattavuuden näkökulmasta.
Vastuullisuustyöhön tulee siis panostaa riittävästi resursseja (eli euroja ja henkilöitä), jotta se kääntyy kilpailueduksi. Ja tästä syntyy se kaksiteräisyys: jos johto ei näe vastuullisuutta strategisena asiana, ei siihen panosteta tarpeeksi ja lopputuloksena on leikkaa-liimaa -tyyppinen ohjelma, jolla ei erottauduta kilpailijoista.
Toisaalta ne yritykset, jotka todella näkevät aikamme suurimman markkinamurroksen kiihtyvän kohti hiilineutraalia kiertotaloutta nauravat matkalla pankkiin samalla kun rakentavat parempaa maailmaa.
Anne Raudaskoski
Kirjoittaja on kiertotalousstrategisti ja Ethican, kiertotalouden mukaisen liiketoiminnan kehittäjäkonsulttitoimiston toinen perustaja