Johda itseäsi paremmin: miksi hyvä aikomus ei kanna
Moni meistä tietää, mitä pitäisi tehdä. Pysähtyä säännöllisesti, suunnitella työtä viisaammin, pitää huolta palautumisesta ja keskittyä olennaiseen. Silti juuri nämä asiat jäävät ensimmäisinä kiireen jalkoihin.
Tämä ei ole merkki heikosta luonteesta tai puutteellisesta motivaatiosta. Kyse on paljon perustavanlaatuisemmasta ilmiöstä: tahdonvoiman ja ohjaavien mielikuvien välisestä kestotaistelusta.
Työelämässä toistuu sama kaava. Haluaisimme ottaa käyttöön toimivia rutiineja, mutta emme jaksa aloittaa. Tai emme jaksa jatkaa niitä tarpeeksi pitkään. Lopulta palaamme vanhoihin tapoihin, vaikka tiedämme niiden olevan tehottomia tai kuormittavia.
Miksi näin käy?
Miksi huonot tavat juurtuvat helpommin kuin hyvät
Huonot tavat eivät ole vahvoja siksi, että ne olisivat hyviä tai järkeviä. Ne ovat vahvoja siksi, että ne palkitsevat välittömästi.
Jatkuva reagointi sähköposteihin tuo hetkellisen tunteen hallinnasta. Kiireessä tekeminen antaa vaikutelman tehokkuudesta. Kalenterin täyttäminen poistaa epämukavan epävarmuuden. Palkinto on nopea ja konkreettinen, vaikka lyhytkestoinen ja pitkällä aikavälillä kallis.
Hyvät rutiinit toimivat päinvastaisella logiikalla. Niiden hyödyt realisoituvat viiveellä. Pysähtyminen, suunnittelu tai työn rajaaminen eivät tunnu heti palkitsevilta, varsinkaan kiireen keskellä. Päinvastoin ne voivat tuntua aluksi hidastamiselta tai vaivalloiselta.
Tässä kohtaa tahdonvoima astuu kuvaan. Ja tässä kohtaa se usein pettää.
Tahdonvoima on rajallinen resurssi. Se kuluu päivän mittaan päätöksiin, keskeytyksiin, paineisiin ja odotuksiin. Kun iltapäivä tai viikon loppu koittaa, tahdonvoimaa ei yksinkertaisesti ole enää riittävästi vastustamaan välittömiä palkintoja ja pitämään kiinni rutiinista, jonka hyödyt näkyvät vasta myöhemmin.
Siksi rutiinien haltuunotto, joka nojaa pelkästään tahdonvoimaan, on harvoin kestävä ratkaisu.
Rutiinit eivät kaadu siksi, että ne olisivat vääriä
Kirjani Oman työsi kulkija yksi pääteema lähtee liikkeelle tästä havainnosta: ihmiset eivät epäonnistu rutiineissa siksi, etteivät ne toimisi, vaan siksi, että ne on rakennettu väärälle perustalle.
Rutiini, joka vaatii jatkuvaa itsensä hillitsemistä ja lyhytkantoisten palkintojen vastustamista, on hauras. Heti kun arki kiristyy, se jää pois. Tilalle palaa tuttu tapa, joka palkitsee heti vaikka se ei palvelisi pitkällä aikavälillä.
Kestävä rutiini ei perustu tahdonvoimaan, vaan rakenteeseen. Se muuttaa ympäristöä ja tekemisen logiikkaa niin, että toivottu toiminta alkaa palkita myös lyhyellä aikavälillä. Se tukee ajattelua, eikä kuormita sitä lisää.
Vipuvoimarutiini: yksi pieni asia, joka kantaa pitkälle
Kirjassani tätä kutsun vipuvoimarutiiniksi. Vipuvoimarutiini on sellainen tapa, joka vaikuttaa moneen asiaan samanaikaisesti. Se ei lisää tekemistä, vaan muuttaa tekemisen laatua.
Yksi keskeinen esimerkki tästä on Apollon hetki.
Apollon hetki on säännöllinen tarkistuspiste, jossa pysähdytään työn äärelle. Ei tekemään lisää, vaan katsomaan, mitä on meneillään. Mitä on mielessä, mitä on saatu aikaan, mihin suuntaan ollaan menossa ja mihin seuraavaksi kannattaa keskittyä.
Tämä pysähdys voidaan toteuttaa eri aikatasoilla: päivittäin lyhyenä hetkenä, viikoittain laajempana tarkasteluna ja kuukausittain suunnan ja voimavarojen syvempänä arviointina. Oleellista ei ole muoto, vaan säännöllisyys.
Miksi tämä toimii ilman jatkuvaa tahdonvoimaa
Apollon hetken kaltaisen rutiinin voima on siinä, että se alkaa palkita nopeasti. Selkeys lisääntyy, kuormitus kevenee ja päätöksenteko helpottuu. Epämääräinen kiire vähenee, koska asioita ei tarvitse ratkaista jatkuvasti lennosta.
Kun pysähtymisestä tulee tapa, se ei enää vaadi erillistä päätöstä tai itsekuria. Se tapahtuu, koska näin on totuttu toimimaan. Rutiini alkaa kantaa itse itseään.
Tällöin rutiini ei ole enää yksi velvoite lisää, vaan väline, joka vapauttaa kapasiteettia ja tuo hallinnan tunnetta kestävällä tavalla.
Kestävä työnteko vaatii lempeämpää realismia
Kestävän ja merkityksellisen työnteon muotoilu lähtee siitä, että ihminen hyväksyy oman rajallisuutensa. Tahdonvoimaa ei voi venyttää loputtomiin, eikä arkea kannata rakentaa sen varaan.
Kun rutiinit rakennetaan huomioimaan se, mikä meitä oikeasti ohjaa myös lyhyen aikavälin palkinnot. Ne eivät kilpaile tahdonvoiman kanssa. Ne tekevät siitä vähemmän tarpeellisen.
Ehkä olennaisin oivallus on tämä: rutiinit eivät ole itsekurin mittari. Ne ovat älykästä ja myötätuntoista suunnittelua ihmisen todellisille edellytyksille.
Kun tämä ymmärrys syntyy, rutiinit lakkaavat olemasta taistelukenttä. Niistä tulee liittolaisia.
Ja juuri silloin hyvä aikomus alkaa kantaa myös arjessa.
Kirjavinkki: Oman työsi kulkija
Jos tämä teksti herätti ajatuksia, kannattaa kurkata myös Torfinn Slåenin uutuuskirja Oman työsi kulkija. Kirja tarjoaa käytännön työkaluja ja harjoituksia itsensä johtamiseen.
Jäsenemme saavat kirjasta 20 % jäsenalennuksen maaliskuun loppuun asti. Etukoodi: Excellence20 (syötä tilauslomakkeella).
Kirjoittaja
Yritysvalmentaja
Lue myös nämä
Katso kaikki artikkelit »- Asiantuntijablogi, Muutosjohtaminen
- Uutiset, Yhteisö