Kiitos vuodesta 2020!

• Kilpailukyky
• Julkaistu: 08.12.2020

Olen monessa paikassa puhunut Keilaniemen valojen sammumisesta. Tällä olen viitannut nimenomaan pandemiaan ja sen vaikutuksiin. Tullessani Laatukeskuksen toimitusjohtajaksi maaliskuun alussa muistan, että koronasta puhuttiin uutisissa. Viranomaiset totesivat aluksi, että suurempaa leviämisvaaraa ei ole. Se on kaukana Kiinassa. Mutta tultaessa maaliskuun puoleen väliin kaikki meni yhtäkkiä kiinni. Alkoi kuuluisa lock-down.

Tätä tarkoitan, kun puhun Keilaniemen hiljentymisestä; kaikki yritykset siirtyivät etätöihin, toimitilat sulkeutuivat, liikkumista rajoitettiin. Muistan olleeni täällä Keilaniemessä, ihmetelleeni hiljentymistä ja samaan aikaan uutisissa todettiin, että tämä pandemia on Suomen suurin kriisi sitten sota-aikojen. Oli sitä vaikea uskoa, mutta uskottava se oli. Uskon myös, että tästä tulee sukupolvikokemus – kokemus, jonka kaikki muistamme – ja tämä muutti myös maailmaa pysyvästi. Ei vähintään sen vuoksi, että digitalisointi harppasi eteenpäin valtavasti. Kaikki ovat nyt tottuneet etäpalavereihin, miten näissä etäkokouksissa odotetaan puheenvuoroa, onko kamera päällä jne. Uskon, että tiedätte, mistä puhun. Meillä jokaisella on oma Keilaniemi-kokemus, missä siirrytään yhtäkkiä aiemmasta normaaliudesta johonkin epätavalliseen.

Koulutusten digitalisoiminen mahdollistaa osallistumisen sijainnista riippumatta

Koko vuoden yhteisöt ovat enemmän tai vähemmän kipuilleet pärjäämisen kanssa. Niin mekin täällä Laatukeskuksessa. Monet ovat miettineet pärjäämistään, toimeentuloaan, mutta monet ovat myös tehneet kasvuhyppäyksen. Digitaalinen ympäristö ja sen luomat rakenteet tulivat heti lähelle ihmisten elämää. Täällä Laatukeskuksessa on useita luokkahuoneita, mutta kevään jälkeen kaikki koulutukset ovat olleet etänä. Tämän myötä luokkahuoneet ovat ainakin hetkeksi muuttuneet tyhjäksi tilaksi. Uskon, että monessa meidän jäsenyhteisössämme on sama tilanne.

Aiemmat normaalit, arkipäiväiset tavat ovat muuttuneet valtavasti. Digitaalisuus ei poista tässä kokonaan tarvetta tavata henkilökohtaisesti ihmisiä tai työkavereita. Me emme tiedä vielä, mihin tämä johtaa. Varmasti se koulutusmaailmassa johtaa etätyökalujen tai etäopetuksen kovaan kasvuun, mutta kokonaan lähiopetus ei poistu. Veikkaanpa, että kurssit sekä valmennukset siirtyvät merkittävissä määrin etäopetukseen, mutta osa näiden kurssien sisällöistä tulee olemaan tarjolla myös lähiopetuksena. Etäopetuksessa on valtavasti hyvää. Se tekee maailman samanarvoiseksi; ei ole väliä, missä yhteisömme toimipaikat sijaitsevat. Ei tarvitse tulla pääkaupunkiseudulle valmennukseen, sen voi tehdä omasta toimipaikasta tai kotoa. Se tasa-arvoistaa. Puhumattakaan kulusäästöistä; matkakulut vähenevät, kuten myös majoitus- yms. kulut.

Mikä on suomalaisen yhteiskunnan selkäranka? Se on luottamus.

Tällaisessa ajassa on aina voittajia ja häviäjiä. Tätä kirjoittaessani muistelen itsenäisyyspäivää. Monessa paikassa kaikui sana ”luottamus”. Luottamus viranomaistoimintaan, luottamus yrityselämässä, sopimukset pidetään, ihmisarvoa kunnioitetaan, luottamus toisiimme. Se luo luottamuskulttuurin, joka Suomessa on ollut voimassa vahvana ja kauan. Se on vahvistunut sotien aikana; yhdessä me pärjäämme. Siksi, vaikka tässä pandemia-ajassa on voittajia ja häviäjiä, myös häviäjistä pitää pitää huolta. Uskon, että Suomen ja suomalaisten kulttuuri sen myös tekee.

Pandemia-aika on ollut erikoista. Uskon, että me tulemme muistamaan tämän aina. Mitä tulisi oppia? Luonnollista on, että lääketiede on valtavasti kehittynyt ja tilanne vähitellen ratkennee, kun rokotukset alkavat. Ensin aluksi tuo yhteiskunnallinen taso. Sieltä nousee tuo luottamus. Luottamus toisiimme ja pärjäämiseemme. Siinä myös Suomen Laatuyhdistys ry:llä on osansa. Me panostamme tulevaisuudessa Suomeen ja jäsenistöömme. Jotta meillä on parempi Suomi yhteiskuntana. Tämän takia teemme töitä. Parempaan Suomeen ja parempiin yhteisöihin.

Pitkäjänteisellä kehityksellä varmistetaan kilpailukyky myös kriisin kohdatessa

Toinen taso on yhteisötaso ja laaja-alainen kehittäminen. Syksyllä tavatessani hyvinkin laajan joukon eri yhteisöjen edustajia – yrityksien ja julkisten organisaatioiden – esiin nousi aina teema pitkäaikainen  kehittäminen. Kaikki ne yritykset ja yhteisöt, jotka olivat panostaneet pidempiaikaisesti kehittämiseensä, pärjäsivät myös pandemia-aikana paljon paremmin kuin ne, jotka keskittyivät hetkeen. Tämän takia kokoonnuimme Metsä Groupin pääjohtajan Ilkka Hämälän sekä Elisa Oyj:n toimitusjohtajan Veli-Matti Mattilan kanssa pohtimaan ilmiötä lokakuun lopussa. Heidän viestinsä oli valtavan selkeä. Yritysjohdon pitää kehittää pitkäjänteisesti, pitkällä aikavälillä. Pitää tietenkin saavuttaa kvartaalitavoitteet, ainakin pääosin. Mutta kehittäminen heidän mukaansa vaatii keskittymistä, pitkäjänteisyyttä ja systematiikkaa. Ei ole pikavoittoja. Ne yhteisöt, jotka olivat panostaneet voimavaransa pitkäjänteisesti, kukoistivat. Sitä oli tapaamisissani hieno katsella. Mutta oli myös yhteisöjä, jotka yrittivät keskittyä vain tähän hetkeen. Ne eivät pärjänneet. Viestini on: panostakaa pitkäjänteisesti, katse kauempana kuin 3 kuukautta. Isommat voitot seuraavat tällä tavoin.

Kiitos kaikille tästä vaikeasta vuodesta. Toivotan kaikille hyvää joulun odotusta sekä hyvää loppuvuotta. Toivon kaikille erinomaista vuotta 2021 ja kutsun samalla kaikki tekemään parempaa Suomea yhdessä meidän kanssamme.

Juha Ylä-Autio