Kolme tapaa arvioida kiertotalousliiketoimintaa
Suomea pidetään yhtenä kiertotalouden kärkimaana monesta syystä. Meillä on onnistuneita esimerkkejä yrityksistä, joiden koko liiketoiminta tai kasvava osa toimii kiertotalousperiaatteiden mukaisesti. Sitra ja Business Finland ovat edistäneet kiertotalouden ja hiilineutraalien ratkaisujen viemistä käytäntöön tutkimuksen ja rahoituksen avulla. Poliittisessa päätöksenteossa kestäviä ratkaisuja ja kiertotaloutta tuetaan hallituksen ohjelmilla ja alueellisilla toimenpiteillä. Miten tässä lähtökohtaisesti suotuisassa toimintaympäristössä yksittäisen yrityksen kiertotalousliiketoimintaa voidaan arvioida ja kehittää?
Omaa ajankäyttöäni on toukokuusta lähtien leimannut kiertotalouden johtamismallin työstäminen kansainvälisen EFQM-mallin (European Foundation for Quality Management) pohjalta. Laatukeskusta ja muita suomalaisia toimijoita pyydettiin vuonna 2019 tuottamaan uudistuneen EFQM-johtamismallin rakenteeseen tukeutuen erityisesti kiertotaloutta tukevat työkalut, joiden avulla tarkastellaan yrityksen strategista suuntaa, sen toimintaa ja sen aikaan saamia tuloksia.
Arviointi-, kehittämis- ja johtamistyökalut perustuvat tässä tapauksessa laajaan kansainväliseen yhteistyöhön ja ymmärrykseen asioiden syy-seuraussuhteista. Siten on tunnistettava ne strategisiin valintoihin ja toimintoihin kohdistuvat tekijät, joiden avulla on mahdollista saavuttaa tavoiteltavat tulokset. Kun puhutaan kiertotalousliiketoiminnasta, huomattava osa näistä tekijöistä on täsmälleen samoja kuin muilla yrityksillä: yrityksen on tuotettava kestävää arvoa tärkeimmille sidosryhmilleen ja sen on tunnistettava, mitä tämä arvo tarkoittaa eri asiakassegmenteille, henkilöstölle, yhteistyökumppaneille sekä omistajille ja rahoittajille. Toisaalta on monia tekijöitä, jotka erityisesti kiertotalousliiketoiminnassa ovat keskeisiä, lähtien itse liiketoimintamallin valinnasta ja sen johdonmukaisesta toteutuksesta.
Kiertotalousosaamista voi hankkia ja opiskella monin eri keinoin, mutta kiertotalouden arviointiin työkaluja on ollut vähemmän tarjolla. Seuraavassa käyn läpi kolme konkreettista tapaa analysoida kiertotalousliiketoimintaa:
- Liiketalouspohjainen analyysi: tarkastellaan numeroiden valossa toimintaa. Tämä tehdään osin historianäkökulmasta (miten meillä on liikevaihdon ja kannattavuuden osalta mennyt eri markkina-alueilla, eri tuoteryhmissä jne.) sekä osin tulevaisuuden näkökulmasta (miten toiminnan arvioidaan jatkossa onnistuvan). Tämä kuuluu liiketoiminnan perustyökaluihin ja sitä voidaan täydentää strategiatyössä käytettävillä lisäanalyyseilla (kilpailijaseuranta, riskianalyysi ja muut työkalut).
- Erityinen kiertotalousliiketoiminnan itsearviointi esimerkiksi johtoryhmän ja muiden vastuuhenkilöiden kesken. Tämä voi olla säännöllinen osa toiminnan vuosikelloa esimerkiksi strategiatyöhön kuuluvana elementtinä tai irrallinen kiinnostuksen kohde. Itsearviointiin soveltuu käytettäväksi tiivis kysymyspatteristo sekä yksinkertainen asteikko, joiden perusteella saadaan käsitys siitä, miten yhtenäiset tai eriävät näkemykset johdolla on, sekä mitkä asiat erityisesti kaipaavat kehittämistä.
- Kiertotalousliiketoiminnan ulkoinen analyysi: koulutettu arvioijaryhmä tuottaa yksityiskohtaisen raportin koko liiketoiminnasta. Tämä menettely vie eniten aikaa ja antaa vastaavasti päätöksentekoa varten eniten informaatiota. Arvioijaryhmä perehtyy yrityksen aineistoihin, haastattelee avainhenkilöitä kaikilta olennaisilta alueilta käyttäen yksityiskohtaista kriteeristöä, joiden perusteella tuotetaan analyysi vahvuuksista, parantamisalueista, kehittämiskohteista sekä pisteytys ”kalibroidulla” ja kansainvälisesti vertailukelpoisella asteikolla (0–1000 pistettä), jossa yrityksen kyvykkyyttä voidaan verrata muihin toimialoista riippumatta. Pisteet ennakoivat yrityksen kilpailukykyä nykytilan ja tulevaisuuteen suuntautumisen perusteella.
Vivahteita ja variaatioita eri arviointitapoihin löytyy luonnollisesti paljon, ja menetelmät kehittyvät ajan myötä. Olennaista kiertotalousliiketoiminnassa mukana olevan yrityksen kannalta on jatkuva parantaminen, mihin yhtenä osana liittyvät toiminnan ja johtamisen arviointi ja parantaminen. Kun tätä tehdään, edellytykset menestyä ovat paremmat kuin jos arviointi jätetään tekemättä. Merkitystä on myös käytettävällä menetelmällä, mikä sopii kuhunkin tilanteeseen.
Lopulta tärkeää on se, miten toimintaa kehitetään. Arviointi itsenäisenä toimenpiteenä on vain yksi vaihe pitkässä toimenpiteiden syklissä, jossa toistuvat suunnittelu, tekeminen, arviointi, parantaminen ja tavoitteiden uudelleen asettaminen. Hyvän arvioinnin tunnistaa siitä, että se johtaa kehittämistoimenpiteisiin, ja yritys kykenee pärjäämään aikaisempaa paremmin.