Onko yli viisikymppinen työmarkkinoiden hukkakauraa ja parikymppinen riskirekry?
Suomi tuskin pääsee takaisin kasvun tielle, jos me lakaisemme työmarkkinoilla ihmisiä syrjään iän perusteella. Laaja ikädiversiteetti työelämässä on kaikkien etu, niin yksilön, työyhteisön ja koko yhteiskunnankin. Toimivassa työyhteisössä tarvitaan kaikenikäisiä ihmisiä, niin mestareita kuin kisällejä.
Sosiaalisessa mediassa on käyty jo pitkään kipakkaa keskustelua siitä, miksi yli viisikymppiset kokevat ajautuneensa marginaaliin työnhakijoina? Tilastotkin tukevat tätä väitettä: maamme kaikista työttömistä liki joka kolmas kuuluu ikäryhmään 50+. Mistä sitten johtuu, ettei kokeneempi, kenties jo konkari-ikää lähestyvä työnhakija ole kiinnostava rekrytoijan silmissä?
Entä onko tilanne yhtään lohdullisempi ikähaitarin alkupäässä? Eipä ole. Nuorisotyöttömyyskin huitelee yli 20% lukemissa.
Perinteiset mielikuvat siitä, minkälainen ihminen on tietyn ikäisenä, elävät edelleen sitkeästi.
Kun ihmisen ikä alkaa viitosella, häntä saatetaan pitää väsähtäneenä, huonosti motivoituneena ja leipääntyneenä jäähdyttelijänä, jonka parhaat työvuodet ovat auttamattomasti jo takanapäin ja terveyskin reistailee. Hänen tietotaitoaan pidetään vanhentuneena eikä hänellä uskota enää olevan erityisen paljon annettavaa omalle työyhteisölleen. Kukapa sellaista työntekijää kaipaisi erityisesti näinä aikoina, kun työttömyysluvut ovat huipussaan ja työmarkkinoilla on vapaalla jalalla ennätyksellisen paljon eri alojen osaajia?
Nuori, juuri koulunpenkiltä valmistunut keltanokka ei ole turvassa ikäsyrjinnältä hänkään. Koska työkokemusta ei luonnollisestikaan ole, tällaista untuvikkoa pidetään riskirekrynä. Kuka hänet perehdyttäisi ja millä ajalla? Entä omaksuisiko hän edes työnteon pelisäännöt siinä missä vanhempi polvi?
Rekrytoija, tuo suuri ja mahtava portinvartija, kantaa aina suuren vastuun valinnoistaan. Mikään ei nimittäin tule niin kalliiksi kuin väärä rekrytointi. Siinä tilanteessa kannattaa pelata varman päälle ja kaihtaa turhia riskejä. Ja juuri sellaisena moni yli viisikymppinen ja karvan yli kaksikymppinen näyttäytyvät nykyajan pestuumarkkinoilla.
Myyttejä kannattaa kuitenkin murtaa muuallakin kuin amerikkalaisessa television viihdeohjelmassa. Tutkimukset nimittäin puhuvat aivan toista kieltä. Yli viisikymppiset ovat toki varsin heterogeeninen joukko ihmisiä, mutta kuitenkin pääsääntöisesti hyvin terveitä. Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan he ovat jopa terveempiä kuin koskaan aiemmin. Myöskään heidän sitoutuneisuudessaan ja työmotivaatiossaan ei ole todistettavasti mitään vikaa, päinvastoin.
Mitä taas tulee nuoriin sukupolviin, he ovat usein idearikkaita, uskovat itseensä, ovat sinut tekoälyn kanssa ja osaavat multitaskata. Heillä on tuorein tieto omasta alastaan ja paljon kykyä hakea tietoa.
The Times-lehdessä hiljattain julkaistu uutinen Intelligence- tiedelehden tekemästä tutkimuksesta kumoaa iloisesti useita ikääntymiseen liitettäviä myyttejä. Se kertoo, että ihmisen kiteytynyt älykkyys, joka perustuu tietoon ja kokemukseen, kasvaa vasta vuosikymmenien saatossa. Ongelmanratkaisukyky, joka on yksi tärkeimpiä työelämätaitoja, perustuu juuri tähän kiteytyneeseen älykkyyteen. Tutkijat muistuttavat myös siitä, että ihmisen kaksi luovuushuippua ajoittuvat 20 ja 60 ikävuoden kohdalle. Eli kun kaksikymppinen ja kuusikymppinen pääsevät samaan tiimiin, ei luovuudella ole rajoja.
Pitkä työ- ja elämänkokemus, hiljainen tieto ja vuosikymmenien aikana punotut laajat verkostot ovat kovaa valuuttaa, joka on nyt suotta devalvoitu työmarkkinoilla. Eiköhän siis ole jo korkea aika kaivaa vanhakantaiset ikäsyrjivät asenteet seitsemän jalan syvyyteen ja ymmärtää, että senioriteetti on rikkaus ja voimavara eikä rasite.
Entä onko meillä varaa jättää nuoret oman onnensa nojaan ja sulkea heiltä työelämän portit? Väestön ikääntyessä kiihtyvään tahtiin tästä maasta loppuvat pian työntekijät ja veronmaksajat, jos nuori sukupolvi valmistuu suoraan työttömyyskortistoon ja tulevaisuuden tekijätkin ajetaan samaan marginaaliin viisi- ja kuusikymppisten kanssa.
Eläköityvä ja vanheneva Suomi tarvitsee meitä kaikkia sorvin ääreen, eikä ikä saa olla rekrytointiperuste. Työntekijän asenne, motivaatio ja halu oppia uutta ratkaisevat. Siinä yhtälössä ikä on sivuseikka.
Ikätasa-arvo kunnossa? Hae Ikäsertifikaattia!
Ikäsertifikaatti on tunnustus työpaikalle, joka edistää ikätasa-arvoa. Se on viesti asiakkaille, henkilöstölle, työnhakijoille ja sidosryhmille, että kaikenikäisiä työntekijöitä kohdellaan tasa-arvoisesti uran eri vaiheissa.
Lue lisää ja hae sertifikaattia! »Kirjoittaja
Toimittaja, toimitusjohtaja | FreeHam Consulting Oy
Lue myös nämä
Katso kaikki artikkelit »- Asiantuntijablogi, Vastuullisuus
- Vastuullisuus, Yhteisö