Voiko insinööri olla luova?
Jaa-a, voiko? Vastaus varmasti riippuu siitä, keneltä kysyy.
Mies kadulta voisi vastata, että paljon tylsempää ja harmaampaa ihmistä ei löydy kuin insinööri. Tottahan se on, että suunnittelusäännöt ja luonnonlait ikävästi ohjaavat insinöörin toimintaa. Ikiliikkujaa ei ole keksitty – eikä keksitä.
Luovuus nykyään yleensä liitetään taiteilijoihin. Puhutaan luovista aloista. Totta onkin, että vakavasti otettava taiteilija yleensä luo jotain uutta, oma näkemyksen tai tunnusomaisen tyylin, josta hänet tunnistaa, vaikkei juuri kyseistä teosta olisikaan koskaan aiemmin nähnyt tai kuullut.
Taiteenkin osalta voidaan tosin miettiä, mikä on aidosti luovaa, mikä ei. Kuinka luovaa on soittaa sinfoniaorkesterissa samoja orkesterikappaleita vuodesta toiseen kapellimestarin tiukassa kontrollissa? Monelle klassisen musiikin harrastajalle menee sormi suuhun, kun pitäisi soittaa ilman nuotteja.
Säännöt kahlitsevat kuvataiteitakin. Kultainen leikkaus on lähes luonnonlakia vastaava mittasuhde, joka jostain syystä tuntuu miellyttävän ihmissilmää. Insinööri mielellään kääntää musiikin sävelet ja taiteilijoiden käyttämät värit aallonpituuksiksi. Ihmisen subjektiivinen maku saa meidät suosimaan tiettyjä aallonpituuksien suhteita ja kombinaatioita.
Historiallisesti tiede oli varakkaiden yksinoikeus. Ne, joilla oli riittävästi varallisuutta, pystyivät opiskelemaan. Menneinä aikoina oppi saatiin kirkon yllä pitämistä yliopistoista, joissa teologian opiskelulla oli merkittävä rooli. Kaikki valmistuivat filosofian oppiaineesta. Edelleenkin valmistutaan filosofian maistereiksi, vaikkei filosofiaa olisikaan opiskellut yhtä ainoaa kurssia.
Aikoinaan puhuttiin luonnonfilosofiasta. Filosofian jako materialisteihin ja hengen miehiin tuli vallitsevaksi jo antiikin aikoihin. Insinöörit kuuluvat selkeästi luonnonfilosofien seuraajiin, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asioiden henkinen puoli kiistettäisiin. Kuitenkin on niin, että asiat, jotka voidaan ainakin jossain määrin mitata, ovat helpommin hahmotettavia kuin täysin abstraktit asiat.
Tämän vuoksi kehitys luonnonfilosofiassa on ollut nopeaa ja uuden luominen on ollut vauhdikasta. Mitenkään väheksymättä ihmistieteissä tapahtunutta kehitystä, luonnontieteiden kehitys on kiistatta ollut nopeaa.
Jako insinööreihin ja luoviin aloihin ei ole kuitenkaan aina ollut vallitseva. Leonardo da Vinci oli tunnetusti taitava taidemaalari ja kuvanveistäjä, mutta myös luova insinööritieteiden alalla. Hän mm. kehitti lentokoneen periaatetta, siltojen lujuuslaskentaa sekä hydraulisia systeemeitä.
Vaikka luonnontieteiden kehitys on ollut vauhdikasta, kolikon kääntöpuolena on ollut se, että kehitys on johtanut samalla erikoistumiseen. Itsekin yli tusinan verran väitöskirjoja esitarkastajan tai vastaväittäjän roolissa lukeneena voin todeta, että väitöskirjan paras asiantuntija on eittämättä itse väittelijä.
Tieteen pirstaloituminen on jossain määrin haaste. Insinööri ei voi valjastaa luovuuttaan kaikkien teknisten ongelmien ratkaisuun, vaan ainoastaan omaan alaansa liittyviin haasteisiin. Tällöin luova piiri saattaa käydä varsin suppeaksi.
Mutta: toisin kuin yleensä ajatellaan, insinööriä luovempaa ammattikuntaa tuskin toista on.
Luovuus liitetään usein taiteilijoihin. Nokia Bell Labsin Olli Salmela näyttää mallia, miten insinöörin osaa olla luova.
Kirjoittaja
Tutkimusjohtaja, Nokia Oyj