Näin perustelin pomolleni, miksi kouluttautuminen kannattaa
Kuvaa muokattu tekoälyllä
Minulla on hyviä aikomuksia. Paljon niitä. Kansiossani lojuu koulutuskutsuja, webinaaritallenteita ja yksi PDF nimeltä ”lue tämä ensi viikolla”. Se on odottanut siellä about kahdeksan kuukautta.
Viime viikolla sähköpostiini tuli koulutuskutsu, jonka aihe osui suoraan omaan työhöni. Avasin viestin, kiinnostuin ja suljin sen. Lupasin palata asiaan myöhemmin sillä varmuudella, jolla ihminen lupaa itselleen jotain, mitä ei oikeasti aio tehdä.
Viesti palautti mieleeni monelle tutun tilanteen, jonka tunnistan itsekin vuosien takaa: kiinnostava koulutus löytyy, mutta seuraavaksi pitäisi selvittää, voiko siihen käyttää työaikaa ja koulutusbudjettia. Sitten mennään pomon puheille.
Muistan yhden koulutuspyyntöni alkaneen suunnilleen näin: ”Tässä olisi tosi hyvä koulutus. Voisinko osallistua?” Silloinen esihenkilöni ei sanonut ei, vaan kysyi, miksi juuri tämä koulutus, mitä hyötyä siitä olisi ja miksi siihen kannattaisi käyttää aikaa juuri nyt, kun kalenteri näytti siltä kuin joku olisi yrittänyt ahtaa kaksi kuukautta yhteen viikkoon.
En osannut vastata kovin vakuuttavasti. Olin valmistautunut pyytämään lupaa, mutta en perustelemaan pyyntöäni. Hyvä koulutus ei kuitenkaan vielä tarkoita hyvin perusteltua koulutuspyyntöä, joten ennen kuin otin asian uudelleen puheeksi, pidin mielessäni kolme asiaa.
1. Aloita työn ongelmasta, älä koulutuksesta
Tajusin, etten ollut kertonut, mihin koulutusta tarvittaisiin. Olin puhunut koulutuksen sisällöstä, kun olisi pitänyt puhua siitä, mitä hyötyä siitä olisi työssämme.
Kun palasin asiaan, kerroin, että tiimissämme toistuu sama pulma kerta toisensa jälkeen. Jokainen korjauskierros vie kaikkien aikaa, ja löytämäni koulutus auttaisi ratkomaan sen.
Muutin siis näkökulmaa. Koulutuksen sijaan puhuin työstä, jota sen avulla voidaan parantaa. Nyt oli selvää, miksi koulutukseen kannattaisi käyttää aikaa.
2. Laske, mitä tekemättä jättäminen maksaa
Maailmassa on toistaiseksi melko vähän koulutuksia, jotka maksetaan kiitoksella. Seuraava kysymys oli siis odotettu: paljonko koulutus maksaa?
Olin pelännyt hintakeskustelua etukäteen eniten, mutta lopulta hinta oli helpoin perustella. Sen sijaan, että olisin puhunut vain koulutuksen hinnasta, laskin, mitä meille maksaisi, jos emme tee mitään.
Arvioin karkeasti, kuinka paljon työaikaa virheiden korjaamiseen kului kuukaudessa. Sen rinnalla koulutuksen hinta alkoi näyttää varsin kohtuulliselta.
En tarvinnut ihmeellisempiä talousjohtajan taitoja. Yhteen- ja vähennyslasku riitti.
3. Tee päätöksestä helppo
Lopuksi hoidin käytännön järjestelyt valmiiksi. Ehdotin ajankohtaa, joka ei osunut pahimpaan deadline-viikkoon, ja kerroin, kuka hoitaisi kiireellisimmät työni poissaoloni aikana.
Esihenkilön ei tarvinnut ryhtyä selvittämään kalentereita, työvuoroja tai keskeneräisten tehtävien kohtaloa. Hänen tarvitsi vain arvioida, oliko koulutuksesta saatava hyöty siihen käytetyn ajan ja rahan arvoinen.
Ja sanoa kyllä.
Niin siinä lopulta kävi.
Miksi hyväkin koulutuspyyntö voi jäädä pöydälle?
Harvoin siksi, ettei kehittymistä pidettäisi tärkeänä. Useammin pyynnöstä ei käy ilmi, mihin koulutusta tarvitaan, mitä sillä tavoitellaan, mitä nykyinen ongelma maksaa tai miten osallistuminen järjestetään.
Yllättävän usein paras tapa perustella koulutukseen osallistuminen on lakata myymästä koulutusta ja alkaa puhua ongelmasta, jonka se auttaa ratkaisemaan.
Sähköpostiini saapui jälleen tänään uusi koulutuskutsu. Tällä kertaa avasin sen heti. Tiedän jo, miten perustelen osallistumisen. En sano vain: ”Tässä olisi kiva kurssi.” Kerron, minkä ongelman koulutus auttaa ratkaisemaan, mitä tekemättä jättäminen maksaa ja miten osallistumiseni järjestyy käytännössä.
Ja se kansiossa odottava PDF? Sekin avautuu vielä joskus. Ehkä jo ensi viikolla.
Kirjoittaja
